...Mopoilijoiden, yerba maten ja tuulisien tasankojen maasta.

Ajattelin minäkin siirtyä blogiaikaan, kun ei jaksa kaikkia asioita kirjoittaa moneen kertaan miljoonalle eri taholle. Kuvia yritän laittaa sen verran kuin ehdin/jaksan/pystyn. Kuvankäsittelymahdollisuudet ovat aika rajalliset työkoneella, joten sekin haittaa stilisointia.

Täällä tosiaan ollaan starttaamassa Botnian kuuluisaa Fray Bentosin tehdasta ja samalla ihmettelemässä siihen liittyvää uutisointia ja paikallista elämäntapaa. Sekä tottakai palelemassa tehtaalla (onneksi otin firman talvitakin Suomesta mukaan)... Kaippa tuo tuosta starttaa aikanaan. Salassapitosopimus estää kertomasta yksityiskohtia, mutta kyllä tässä kaikenmoista vaikeutta on ollut. Oma sopimus jatkuu ensi kuun loppuun.

Paikallinen elämänapa tuntuu olevan aika stressitön. Ihmiset ovat ystävällisiä ja auttavat vaikkei yhteistä kieltä aina löytyisikään. Sellainen stereotyyppinen mañana-kulttuuri on täällä kyllä verissä, mitä työtehoon ja -laatuun tulee. Maa on kohtuullisen köyhä, tuotevalikoima on ankea ja monessa asiassa ollaan vaikkapa Suomea kymmeniä vuosia jäljessä. Ruoka ja juoma ovat edullisia, samoin ravintolassa syöminen. Tämän seurauksena naudan fileetä tulee syötyä järkyttäviä määriä. "Halvalla kun sain" -Sulo Vilén.

Maa ei pinnanmuodoiltaan ja nähtävyyksiltään ole mitenkään ihmeellinen. Tasankoa oikeastaan koko maa. Hyvää laidunta karjalle tietysti. Muttei mitään postikorttikamaa. Ja talvella (kesä-syyskuut) täällä on oikeasti kylmä. Olen muutamaan kertaan miettinyt olisiko pitänyt pakata jotain lämmintä enemmän t-paitojen sijasta. Eikä se kylmyys niinkään vaan tuo kova tuuli, tuli se sitten Argentiinan pampoilta tai atlantilta.

Kirjoittelen hotellilla lisää. Tällaista ajatuksenvirtaa tällä kertaa.

Voikaa hyvin.

Pekka