Tällä kertaa blogi jäi hiukan lyhyeksi. Anteeksi siitä. Syy oli heikkojen yhteyksien ja aikapulan Maputossa maakuntamatkailun jälkeen. Kunnon wlaneja ei löytynyt pääkaupungin ulkopuolelta.

Hieno reissu ja nyt ollaan jo hetken aikaa oltu kotomaassa ihmettelemässä. Hakemusprosessi on käynnissä ja toivottavasti päästään takaisin. Sen verran olisi kiva antaa itsekin hyvään tarkoitukseen!

Lisäilen kuvia tällä viikolla!

Kulinaristiosasto tiedottaa että tänään syötiin reissun toiseksi parasta ruokaa (sen Costa da Solin herkullisen kanan jälkeen) Mimmos-nimisessä ravintolassa, joka on kuuleman mukaan kaupungin hinta-laatusuhteeltaan paras. Eikä syyttä. Valkosipali-juusto-etanat (110 Mt = 3,5€) olivat errrrinomaiset, samoin lampaan rosvopaisti (210Mt = 6,5€) suussasulavaa ja maukasta. Suosittelen jos satutte täällä päin kiertämään. Paikallisherkuista maistamatta enää ~10 erilaista kala-annosta (niitä piisaa) ja varmaan jotain spesiaalimpaakin. Saa nähdä mihin tiemme vie.

Tänään puheenaiheena iltapäivällä oli samaan pöytään eksyneen journalisti-Jaimen (paikallisia) kanssa paikallinen korruptio. Siitä alkaa olla paikallisen koulutetun porukan (lue: ne jotka eivät ainakaan vielä ole korruptioringissä mukana) sama kuva.  Täällä virkamieskoneisto tuntuu käärivän kaikesta fiksusta itselleen (jollei muuta niin vaimojen nimissä) kermat päältä ja poliittisiin nimityksiin liittyy aina "palkkiomaksu" valitsijoille. Käsittämättömiä tarinoita kuulee päivittäin, vaikkei meille edes kaikkea luultavasti kerrota.  Ja tässä seuraa homman hauskin osuus: me olemme siihen syypäät, me suomalaiset veronmaksajat monen muun maan tavoin. Rahaa annetaan ilman korvamerkintöjä, "uskoen ihmisen hyvyyteen". Tässä olisi aineksia moneenkin lehtijuttuun, mutta jätän nyt syväkurkkuilematta kun tässä on omakin projekti vielä hyväksymättä. Sanotaan nyt kuitenkin loppuun että valtakunnan, by far, hienoin rakennus on Kehitysapuministeriö. Ei tässä tiedä itkeä vai nauraa.

Reissu antaa tosiaan uutta perspektiiviä kaikkeen. Myös tekopyhyyteen ja "auttamiseen". Noihin voi vetää yhtäsuuruusmerkit jos rahoista päättää poliitikko tai byrokraatti.

Huomenna 3 vrk roadtrip Xai-XAi:n kautta Inhambaneen. Siellä pääsee uimaan ja kenties Jaakko surffaamaan. ;)

Elämäni kummallisin laskiaistiistai. Lentokoneella (DASH-8 taitaa olla tyyppi, sama josta SAS luopui taannoin turvallisuussyistä) MAputosta zambezian maakuntaan Qualimaneen. Qualimane on metsien keskellä sijaitseva jokivarsikaupunki jonka lähellä kaipaamiamme kookospalmuja on tuhansittain ellei miljoonittain. Paikallinen porukka (kaupungin ulkoalueilla ja metsässä) elättää itsensä kuka mitenkin, kaupustelu on yleinen ammatti, onnekkaat pääsevät töihin valtiolle tai harvoille tuotantolaitoksille. Loput tekevät kookoskiljua, myyvät kookospähkinöitä (k-maito on muuten hyvää!) tai varastavat metsästä puuta ja tekevät hiiltä jota myyvät. Ansiotaso ei päätä huimaa. Kovia ovat köyhistä oloista huolimatta/johtuen sikiämään, se pitää myöntää. Väkeä on.

Kookospalmuista ja siihen liittyvistä projekteista olisi paljonkin juttua, mutta jääköön se nyt käymättä. Faktoja voi silti kertoa: puu elättää tuhansia ja puut ovat kuolemassa LY-tautiin (Lethal Yellowing). Lisäksi puita (kasveja oikeastaan) syö sarvikuonokuoriainen. LY-tauti näyttää tappavan valtaosan puista ja sosiaalinen vaikutus tällä on valtavan tuhoisa. Olemme tutkimusretkueen kanssa mukana miettimässä palmujen hyödyntämistä, mutta saas nähdä riittääkö aika, raha ja rahkeet, koska tässä maassa ongelmia löytyy yrittäjälle vaikka intoa ja auttamishalua on kaikilla osapuolilla. Korruptio näittäisi olevan valtavaa hallintokoneistossa, logistiikkaketju surkeassa kunnossa (huonot harvat tiet, vanha kalusto ja kalliit hinnat), ammattitaitoiset tekijät puuttuvat, jne.

Quelimanessa pidettiin kevyet laskiaistiistain rapujuhlat taskuravuilla. Yllättävän paljon niissä on syömistä ja liha makoisaa. Varjopuolena kevyt vatsaoireilu, muttei onneksi pahempaa. Ruoka on keskimäärin hyvää ja edullista, jollei mene hotellien ravintoloihin. Medium-pihvejä on turha odottaa ja parhaat maut saa kaikkein kummallisimmista ravintoloista, joiden hygieniataso ei todellakaan täytä mitään EU-standardeja. Mutta eipä täällä täytä mikään muukaan asia ;)

Sekavaa tekstiä tällä kertaa, mutta pitkän tauon jälkeen ja matkasta väsyneenä ei jaksa keskittyä. Maputossa tosiaan ollaan pari päivää taas sorvaamassa hakemusta paikallisen yliopiston kanssa. Kuvia en saa näillä yhteyksillä sivuille, mutta Suomessa viimeistään. Ai niin: Lufthansan lentoporukka on menossa lakkoon ja arvatkaapas millä ollaan lentämässä takaisin ;) Vointeja ja terveisiä kaikille!

Täytyy kyllä alkaa tykätä tästä kaupungista kaikesta huolimatta. Ihmisten hyväntuulisuudesta oli jo aiemmin puhetta, samoin valkoiselle miehelle sopivasta läpötilasta ja kyllä tästä meiningistä muutenkin on pakko tykätä. Vaikka raha ei mene tasan, on kaikilla keskimäärin hyvä olla. Tai ainakin siltä näyttää. Paikallinen olut Laurentina (preta!) on maukasta ja ruuat tähän saakka loistavia (Costa del Solin kanapäivällinen eilen paras hittils ehdottomasti, sormin syöden rannalla jossa >5000 paikallista + 4 suomalaista + Raunon vaimo Sirama). Annos vaatii melkein andreaslindbergmäisiä adjektiiveja.

Maha on kaikilla pysynyt kunnossa (kop kop) tähän saakka ja malariakin on kiertänyt porukkaa vielä. Paljon valtion virastoja on kierretty ja oman lafkan "rahanpuute" on kyllä hyvin suhteellinen käsite tämän reissun jälkeen. Huomenna homma jatkuu kun lennetään Dashilla Quelimaneen viidakkoon (8-dashit muuten esim. SAS myi pois turvallisuussyistä...) ja sitten muutaman päivän päästä taas Maputoon. Matkatavarat ovat toinen tarinansa, niitä ei näy ja Fennia maksaa päivittäin vaate/matkamuistokorvausta siihen saakka kunnes löytyy. Huomenna (tänään jo piti, mutta "amanha" tuntuu olevan aina päivän sana) saadaan korvauksia myös South Africanilta. Toivottavasti laukku aikanaan, ettei tarvitse alkaa tapella vakuutusyhtiön kanssa enempiä.

Lähipäivinä päivittelen taas blogia. Kuvien kanssa menee kauemmin. Yhteydet on mitä on. This is Africa, you know. Kaikki ei tapahdu hetkessä ja huomenna on päivä uus...

Perjantai meni etätöissä ja matkavalmisteluissa ja 20h matkaa odotellessa. No, arvata saattaa että kahden vaihdon reissussa jotain tapahtuu, Frankfurtissa lumimyräkkä ja Finnairin lento 2h myöhässä heti alkuun -> tämän vuoksi ei ehditty Johannesburgin vaihtolennolle. Varasijoilla odotettiin sitten Lufthansan lentoa iltaan saakka ja päästiin ilmeisesti melkein viimeisinä sisälle. Jaakon kanssa karjaosastolle economyyn (jotka pidempiä matkoja ovat lennelleet, tietävät ettei edes tällainen koripalloilija oikein mahdu sinne) ja Olli voitti arpajaisissa business-paikan (makasi laverilla ja joi shampanjaa, förstås. Muisti kuittailla siitä muuten...).

Johannesburgista Maputoon sujuikin sitten aika kivuttomasti. Maputossa vastaan iski +37 C ja älytön kosteus. Ei ollut enää edes huonosti lämmitetty sauna! Ja tottakai matkalaukkujen kohdalla poikien laukut tulivat normaalisti mutta meikäläisen huono onni niiden kanssa jatkui ja laukut jäivät matkalle (tänään pitäis tulla). Täällä siis farkuissa ja laina-t-paidassa hikoillaan :)

Maputo on "mesta paikka" nykästä lainatakseni. Yllättävän kallis mutta samaan aikaan köyhä. Portugalilaisten lähdettyä täällä on tapeltu pitkään ja se näkyy katukuvastakin. Renovaatioita ei ole tehty ja paikat rapistuneet pahasti ja kaikki uudirakentaminen on ökyilyä parhaille paikoille. Ihmiset ystävällisiä ja iloisia, mikä on ihan mukavaa.

Eilen käytiin Raunolla, joka on paikallisoppaamme ja metsäohjelman pomo täällä. Saunottiin telttasaunassa (vietiin kiuaskiviä tuliaisiksi), käytiin syömässä ja juteltiin mukavia. Tänään kierrellään Maputoa ja käydään rannalla syömässä maaliman parasta kanaa kuulemma. Huomenna käydään yliopistolla ja tiistaina sitten viidakkoon!

Suomen kännykkä ottaa näköjään vastaan viestejä taas. En lupaa vastata puheluihin. Ja kuvia tulee kun saan adapterin pelaamaan. Pääskysiä näkyy, gekkoja bongattu ja kokki teki omeletin aamiaisbuffetissa. Muito bem!